Lissabon / Casa de Alentejo

Lissabonin paras paikka. Olohuoneemme. Näissä uskomattomissa hiljaisissa saleissa istuimme päivittäin ja saimme olla lähes ainoat. Lukuunottamatta aulan nojatuoleissa torkkuvia paikallisia ukkoja. Naisten huonekin päihitti kevyesti Monacon kuninkaallisen baletin vessan, jota olen tähän asti pitänyt hienoimpana käymistäni.

Muitakin turisteja pyörähti, mutta jostain syystä he eivät jääneet tai menivät fiinimmän ruokasalin puolelle. Me söimme mielluummin baarin puolella oliiveja, leipää, juustoja. Todella edullisesti.

Lissabon / rainy day

Sateisena päivänä espressopannu pöhisi kaasuliedellä kahdesti. Istuttiin parveekkeella, odotettiin kunnes kaatosade lakkaisi. Ei lakannut, vanhat bakelliittivartiset varjot telineestä mukaan ja suunta Baixaan vintage-liike Outra Face da Luaan, jonka kahvilassa olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään.

Lissabon / around II

Tässä vanhaan kosmetiikkatehtaaseen rakennetussa kauniissa kaupassa shoppailimme mm. saippuita (liikkeen omistajatar lehtileikkeessä). Täältä mies osti hatun, joka käärittiin keltaiseen silkkipaperiin. Ja täällä teetin itselleni kyynärpäihin ulottuvat tummanoliivinvihreät nahkahanskat, unelmat.

Lissabon / around

Cascais

Cascais-kokemus olisi jäänyt suppeaksi ilman barbieta. Emäntämme nimittäin vihjaisi lähtiessämme, että ylempänä kaupungissa on barbie-erikoisliike, ja sinne oli sitten lapsen päästävä (säästöt polttivat kukkarossa). En viitsi edes sanoa, mitä ajattelin kun lähdimme suunnistamaan emäntämme piirtämän kartan kanssa selvästi ei minnekään (kaupunki näytti loppuvan) jonkun muovinuken perässä.

Keskusta loppui, mutta ei kaupunki. Sieltä se vasta alkoi, todellinen Cascais. Hiljaiset kukkivat kujat, rapistuvat huvilat ja niiden salaiset puutarhat, joihin pystyi kurkkimaan porttien raoista. Ja löytyipä liinattomien pöytienkin kuppiloita, joissa imperial maksoi 0,80 e.

Barbikauppa oli tietysti poikkeuksellisesti kiinni. Mutta yläkerran ikkunasta meidät huomattiin, johonkin vislattiin ja typykkä ilmestyi paikalle. Valoja ei sytytetty, kassakonetta ei käytetty, mutta tyttö sai barbinsa. Liisabethin, joka laulaa korkealta.

Cascais/ Pergola House II

Majatalomme puutarhassa tarjoiltiin kello kuuden portviinit. Sen jälkeen keräsin ruokahalua kirjoittelemalla upeassa kaakelein koristellussa oleskelusalongissa. Hiippailin sinne aamullakin jo seitsemältä porukkani vielä nukkuessa. Ihana hiljaisuus ja yksinäisyys, ja aivan mahtavat valokuvakirjavalikoimat.

Cascais / Pergola House I

Yöpaikkamme oli kieltämättä upea. Nautimme sen ylväästä aristokraattisesta olemuksesta kovasti, mutta emme voineet välttyä tuntemukselta, että meitä tarkkailtiin. Täällä muodollisuuden tyyssijassa ei voinut olla täysin rento oma itsensä, tuntui että piti patsastella, puhua matalalla äänellä ja hymyillä hienostuneesti. Chopin soi vienosti taustalla, meitä saateltiin sisään ulos jne.

Mielenkiintoinen kokemus, mutta ehkei kuitenkaan meidän paikkamme.